HISTORIA
Sukuseuran alkutaipaleelta.
Tornbergin sukuseura perustettiin 1991 Kuusamon rukajärvellä. Sukuseuran perustamisesta oli keskusteltu jo vuosia sukututkimuksesta kiinnostuneiden keskuudessa. Erkki Aikkila oli liittynyt Seinäjoella paikallisten sukututkijoiden seuraan ja tutustunuttietokoneohjelman avulla tehtävään tutkimuksenn. Hän innostui oman sukunsa tutkimisesta.
Ensimmäinen ajatus oli perustaa Aikkiloiden oma sukuseura. Koska Aikkiloita oli tiedossa vähänlaisesti, pohdittiin tulisikohan tarpeeksi tutkittavaa, jos perustettaisiin Aikkiloiden ja Kelojen yhteinen sukuseura. Siinä olisi mitä tutkia. Tämä ajatus eli muutaman vuoden. Erkki keräsi tietoa molemmista suvuista.
Kuusamon kunnansihteeri Veikko Aikkila oli saanut tuttavaltaan Evert Withiltä nipun sukutauluja Aikkila- Tornbergeista ja kehotuksen ryhtyä mielenkiintoista sukua tutkimaan. Kiireinen virkamies ei kuitenkaan alkanut sukututkijaksi vaan lähetti ne tämän kirjoituksen tekijälle.
Kokoustimme Erkin kanssa Seinäjoella useita kertoja ja suunnittelimme sukuseuran perustamista aluksi kahdestaan. Erkki oli jo tutkimuksensa alkutaipaleella joutunut tutustumaan tornbergilaisten suureen sukuun, jossa aikkilaiset olivat yhdestä Patosalmen tornbergilaisesta alkunsa saanut sukuhaara Rukajärven Aikkilassa. Eipä Erkki enää tutkittavien sukulaisten vähyydestä maininnut, päinvastoin totesi, että on perustettava kaksi sukuseuraa: tornbergilaisten ja kelalaisten. Tutkijalla oli jo melkoinen määrä sukutietoa, kun kokoonnuttiin Kuusamon Rukajärvellä Ilmari Aikkilan luona Taimelassa ja perustettiin tornbergilaisten sukuseura 2. marraskuuta 1991.
Oli jo selvinnyt, ettäsukututkimuksen lähtöhenkilö, josta on olemassa varmaa tutkittua tietoa, on Kuusamon nimismies Sigfrid Tornberg. Nimismiehen nuorimmasta pojasta Nicolaus, Nils Tornbergista eivät sukututkijat olleet löytäneet minkäänlaista kirjallista tietoa. Tästä asiasta Erkki oli ollut yhteydessä Oulun Maakunta-arkistoon, jossa Aino Paasovaara oli luvannut katsoa, löytyykö hänestä merkintöjä arkistossa. Tapasimme Oulussa Erkin kanssa Ainon ja Tauno Paasovaaran, joka oli tornbergilainen. Nilsistä oli löytynyt tietoa. Hän oli lähtenyt opiskelemaan ja päätyi lopulta Rovaniemelle, missä hänestä tuli isänsä jälkeen Rovaniemen nimismiesj ja toimitusvouti, jonka pojasta tuli merimies.
Krimin sodan aikana 1854- 1856 englantilaiset sotilaat kaappasivat tornbergilaisten rahtilaivan Ahvenanmaan saaristossa ja Nils nuorena merimiehenä joutui ohjaamaan Najaden -laivan Englantiin englantilaisten sotasaaliina. Laivan muu miehistö päästettiin Ahvenanmaalla vapaaksi paitsi Nils, josta tuli myöhemmin englantilainen sukuhaara tornbergilaisten sukupuuhun. Tästä ja monesta muusta kiehtovasta kertomuksesta sukuseuratoiminta ja suvun tutkiminen sai uutta tuulta purjeisiin.
Ensimmäinen sukutapaaminen järjestettiin perustamista seuraavana kesänä 18. heinäkuuta 1992 Kuusamossa Rukan koululla. Mielenkiinto sukua kohtaan oli suuri. Ilman ennakkoilmoittautumista Rukan koululle kokoontui yli neljäsataa sukulaista ja tornbergilaisia oli Amerikkaa myöten. Osallistujamäärä oli yllätys. Kaikesta selvittiin innostuneiden, ahkerien ja joustavien talkoolaisten voimin.
Sukututkijan tekemä työ oli varmaan merkittävä mielenkiinnon herättäjä seuran myöhemmälle toiminnalle. Jo ensimmäisessä suvun kokoontumisessa olivat esillä vallesmannin poikien kaikki sukuhaarat. Sukutietous levisi jäsenten keskuuteen laajalle ja varsinkin vanhimmat juuret kiinnostivat kokousväkeä.
Sukuseuran kokoontumisia on ollut eri puolilla Pohjois-Suomea, missä tornbergilaisia on ollut pappeina aina 1500-luvulta alkaen useissa seurakunnissa varsinkin ”Väylän varrella”, Tornionjokilaaksossa. Sukuseuran sääntöjä muutettiin, kun selvisi, että tornbergilaisia on elänyt ja toiminut vuosisatoja kalottialueella Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Sukuseuran toiminta-aluetta laajennettiin säännöissä siten, että sukuseuran hallituksessa voi olla muunkin maan kansalainen kuin Suomen.
Suurin osallistujamäärä toiminnan alkuvuosina on ollut Tornio – Ylitornio -kokoontumisessa, noin kuusisataa henkilöä. Osallistujia oli silloin Pohjoismaiden lisäksi Amerikasta ja Iso-Brittaniasta, josta oli tullut Krimin sodan (Oolannin sota) aikana englantilaisten kaappaaman rahtilaivan mukana vieraalle maalle joutunut Nils Tornbergin jälkeläisiä. Amerikasta oli Kuusamon Patosalmelta muuttaneiden tornbergilaisten jälkipolvea.
– Seppo Kela
Nicolaus Nicolai Ulopolitanus
Nicolaus Nicolai Ulopolitanus (noin 1605–1676) oli merkittävä kirkonmies ja sukujen Tornberg ja Tornensis kantaisä. Hän toimi Ylitornion (ruots. Övertorneå, aiemmin Matarengi) kirkkoherrana vuodesta 1641 kuolemaansa asti vuonna 1676. Ennen tätä hän palveli Hietaniemen kappalaisena vuosina 1637–1639 ja Ylitornion vakanssipappina 1639–1641.
Tausta ja nimi
Nicolaus syntyi Oulussa, ja hänen latinankielinen nimensä ”Ulopolitanus” tarkoittaa ”Oulunkaupunkilainen”. Hänen isäkseen on esitetty Nils Philipssonia, joka mainitaan vuoden 1627 ruodutusluettelossa 60-vuotiaana Toppilan tilalla Oulun kupeessa. Tämä viittaa siihen, että Nicolaus olisi kotoisin Toppilasta.
Perhe ja jälkeläiset
Nicolaus avioitui edeltäjänsä, Ylitornion kirkkoherran Nicolaus Philippi Falkin tyttären Marian kanssa. Heidän lapsensa omaksuivat sukunimet Tornberg ja Tornensis, jotka viittaavat Tornion alueeseen. Näistä suvuista muodostui merkittäviä pappis- ja talonpoikaissukuja, jotka vaikuttivat laajasti Pohjois-Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Kulttuurinen merkitys
Nicolaus Nicolai Ulopolitanus mainitaan myös Antti Keksin runoudessa. Keksi, joka tunnetaan erityisesti runostaan Tornionjoen kevättulvasta vuonna 1677, kirjoitti myös herjauslaulun Nicolaus Ulopolitanuksesta. Tämä osoittaa, että Nicolaus oli aikanaan tunnettu ja vaikutusvaltainen henkilö.
Nicolaus Nicolai Ulopolitanuksen elämä ja työ ovat keskeinen osa Tornionlaakson historiaa ja kulttuuriperintöä.
